ekebodesign blog

I was nearly 14 years, and already a knitting freak. One day I saw a Dale knitting pattern in a Swedish magazine, using Falk or Heilo on 3 mm needles, in at least three colors, I’m not sure. The main color was rust, and two other colors were anthracite and natural white, if I remember correctly. One kilogram of lovely wool yarn. Up to that I had only used acrylic yarns in smaller amounts. This was circular knitting with steeks. I wasn’t educated to be afraid of steeks, only totally in love with the pattern!

I set out to beg for the yarn for Xmas. My mum said no outright, but I managed to twist my dad around my little finger : ) The Heilo yarn was in one of the packets, and my mum said I will never finish it.

I locked myself in my room (again!) and knitted from morning till evening. Every now and then my dad would knock on the door to get me out for a walk or a meal. It took me five (5) days to complete the Norwegian sweater. The only time I took it out from my room was a trip to my parents’ Singer sewing machine for the steeks. They were actually no steeks but only slashes in the tube.

To everyone’s amazement, I proudly walked out of my room 5 days later to show off the sweater that no one expected me to finish very soon!

Jag var nästan 14 år gammal, och redan stickgalen. En dag såg jag ett Dalemönster i Allers, för Falk eller Heilo på 3 mm stickor, i minst tre färger, jag minns inte så noga.  Bottenfärgen var rost, och de andra färgerna kol och naturvitt, tror jag. Ett kilogram underbart ullgarn. Dittills hade jag bara använt mindre mängder akrylgarn. Detta var rundstickning med klippta sprund för ärmarna. Jag hade inte blivit upplyst om att jag borde vara rädd för att klippa i stickat, jag var bara totalt förälskad i mönstret!

Så var det dags att tigga och be om garnet till julklapp. Mamma sa direkt nej, men jag lyckades sno pappa runt mitt lillfinger : ) Garnet fanns i ett paket, och mamma sa att jag aldrig kommer att ro iland med det.

Jag låste (igen) in mej på mitt rum och stickade från morgon till kväll. Allt emellanåt knackade min pappa på dörren för att locka ut mej på promenad eller för att äta. Det tog mej fem (5) dar att få den norska tröjan klar. Den enda gången jag tog den utanför mitt rum var för en avstickare till mina föräldrars gamla trampsinger för sprunden. De var inga riktiga steeks utan bara klipp i det raka röret.

Till allas förvåning tågade jag fem dagar senare ut ut mitt rum iklädd det som ingen trodde jag skulle få färdigt inom en snar framtid!

Olin melkein 14-vuotias, ja jo täysin hurahtanut neuleisiin. Eräänä päivänä näin Dalen norjalaispaidan ohjeen vanhempieni Allers-lehdessä. Malli oli neulottu Falkista tai Heilosta 3 mm puikoilla vähintään kolmella värillä, en muista varmasti. Pääväri oli ruoste, ja muita värejä ainakin hiilenharmaa ja luonnonvalkoinen. Kokonainen kilo ihanaa villalankaa. Siihen asti olin käyttänyt pienempiä määriä akryylilankaa. Tämä oli pyöröneule jossa oli leikattu aukot hihoja varten. Kukaan ei ollut kertonut että sellaista pitäisi pelätä, olin vain täysin rakastunut malliin!

Oli aika kerjätä langat joululahjaksi. Äiti sanoi heti ei, mutta isän sain kieputettua pikkurillin ympäri : ) Lanka oli paketissa, ja äiti sanoi että tuota en tule saamaan ikinä valmiiksi.

Lukitsin itseni (taas) huoneeseeni ja neuloin aamusta iltaan. Aina välillä isä kävi koputtamassa oveen saadakseen minut houkuteltua kävelylle tai syömään. Minä käytin viisi (5) päivää norjalaispaidan tekemiseen. Yhden ainoan kerran vein sen huoneeni ulkopuolelle, vanhempieni polkusingerin luo aukkojen reunavahvistuksien ompelemista varten. Aukot siis tehtiin suoraan putkeen, ei varsinaisiin “steekeihin”.

Kaikkien hämmästykseksi kävelin ylpeänä ulos huoneestani viisi päivää myöhemmin näyttämään sitä villapaitaa jota kukaan ei odottanut minun saavan valmiiksi kovinkaan pian.

Sorry, no pictures, since these projects have left me eons ago.

Beklagar, inga bilder, då dessa arbeten har lämnat mej för evigheter sedan.

Valitettavasti näistä wanhoista töistä ei ole jäänyt kuvia.

I made my first baby knits around the age of 10-11 years. The little boy and his big sister were to get more of my knitted items as presents later on. One fall I set out to knit a set for both of them as Christmas presents. There were at least a sweater and a hat, but I vaguely remember also neck warmers, mittens and leggings, or was it pants? Anyway, the yarn was around Sport weight to light worsted, still acrylic. The boy’s outfit was blue with white motifs, and the girl’s was white with red and blue motifs. They were knitted in mosaic knitting with slipped stitches, very easy colorwork. I was really quick and managed to finish everything before the end of October. My mom sent the packet to Sweden, and it was there just before Martin’s day, the time when the Swedes have goose steak for dinner. The parents wrote a thankyou letter saying that the daughter Tove refused to sleep without my outfit on her! I believe she was 3 at the time. I was nearly 13.

Jag stickade mina första babykläder då jag var omkring 10 – 11 år gammal. Den lilla pojken och hans storasyster skulle få mera av mina stickade gåvor senare. En höst beslöt jag mej för att sticka ett set till dem båda som julklappar. Det var minst en tröja och en mössa till dem, men jag minns vagt också halsvärmare, vantar och benvärmare, eller var det byxor? Garnet var i alla fall fortfarande Dralon och lite tjockare än tidigare. 3 mm stickor och runt 22 m per 10 cm tror jag. Pojkens kläder var blå med vitt mönster och flickans vita med rött och blått mönster. De var stickade i mosaikteknik med lyfta maskor, mycket lätt att göra. Jag var riktigt snabb och lyckades få allt klart i Oktober. Mamma skickade iväg paketet till Sverige, och det kom fram före Mårten gås. Föräldrarna skrev ett tackbrev till mej och berättade att dottern Tove vägrade att lägga sej utan att ha de nya kläderna på sej! Jag tror att hon var runt tre år gammal och jag nästan tretton.

Tein ensimmäiset vauvaneuleeni noin 10-11 vuoden iässä. Pikkupoika ja hänen isosiskonsa saivat myöhemmin lisää tuotoksiani lahjaksi. Eräänä syksynä päätin tehdä kummallekin asut joululahjaksi. Siinä oli varmasti ainakin pusero ja pipo, mutta muistan hämärästi että olisi ollut myös kaulurit, lapaset ja säärystimet, vaiko housut? Joka tapauksessa lanka oli edelleen Dralonia, mutta paksumpaa, ehkä Nallen vahvuista ja neuloin 3 mm puikoilla. Pojan asu oli sininen jossa valkoisia kuvioita, ja tytön oli valkoinen jossa punaisia ja sinisiä kuvioita. Ne oli neulottu mosaiikkitekniikalla silmukoita nostaen, mikä oli erittäin helppo neuletekniikka, mutta hidas. Olin kuitenkin nopea ja sain kaiken valmiiksi hyvissä ajoin ennen lokakuun loppua. Äiti lähetti paketin Ruotsiin, ja se oli perillä ennen Martin päivää. Silloin ruotsalaiset syövät hanhenpaistia. Vanhemmat kirjoittivat minulle kiitoskirjeen ja kertoivat että Tove-tytär ei halunnut mennä nukkumaan ilman uusia vaatteitaan! Luulen että hän oli 3-vuotias silloin ja minä melkein kolmentoista.

This is the magazine that got me hooked on knitting! I saw it in the kiosk window, and there was no going back. The yarns used were of baby thickness, that gives a knitted gauge of around 28-32 sts per 10 cm or 4 “. Most patterns used knitting needles 2 mm or 2 1/2 mm. I used the locally available Dralon (acrylic) yarn, mostly in white but also in baby blue. I used up my mom’s (very small) stash of thin yellow wool yarn too.

First I said I would knit the small garments for my baby doll. But I never enjoyed to play with dolls, so my products ended up on the neighbor’s grandson. He spent all summer in Finland, but lived in Sweden.
There were also crochet patterns in the mag, but they weren’t as interesting as the knitting patterns. Now I’ve done some of these for my own grandchildren.

Detta är tidningen som fick mej att fastna för stickning. Jag såg det i kioskfönstret, och efter det fanns ingen återvändo! Garnen i mönstren var rätt tunna, mest gav de 28-32 m/10 cm på 2 mm och 2 1/2 mm stickor. Jag köpte det garn som fanns i vår närmaste affär, det var Dralon (acryl), mest vitt men också lite ljusblått. Jag tog också kol på mammas gula garnrester!

Först sa jag att jag skulle sticka till min babydocka, men jag tyckte egentligen inte alls om att leka med dockor. Till slut fick grannens lilla dotterson Rabbe mina produkter. Han kom alltid till Finland på somrarna fast han bodde i Sverige.

Det fanns också virkmönster i tidningen, men dem var jag inte intresserad av. Jag har redan stickat andra omgången av dessa mönster, senast till mina egna barnbarn.

Tämä on se kohtalokas lehti joka sytytti minuun neulomisen tulen! Näin sen ärrän ikkunassa, eikä sen jälkeen ollut paluuta. Langat olivat hyvin ohuita, noin 28 – 32 s/10 cm 2 mm tai 2 1/2 mm puikoilla. Käytin lähimmän tekstiililiikkeen lankaa, Dralonia (akryyli) valkoisena ja joskus myös vaalean sinisenä. Äidin keltaiset langanloput saivat myös kyytiä!

Ensin sanoin tekeväni vauvanvaatteet nukelleni, mutta lopulta ne päätyivät naapurin tyttärenpojan, Rabben ylle. Lainasin vauvaa ja palautin sen puettuna. Pidin paljon enemmän oikeista vauvoista kuin nukeista.

Lehdessä oli myös muutama virkkausohje, mutta ne eivät kiinnostaneet. Nyt olen jo tehnyt kolmatta kierrosta näitä vaatteita lapsenlapsilleni.