ekebodesign blog

Finnsheep grazing in nature reserve Lenholm

Last June, on Midsummer’s day, we went for a picnic on the nearby nature reserve. A flock of finnsheep grazed near us, a flock of cattle further away. Some of the sheep got really curious and came quite close.

On Monday, my dog Namu ran away from me and didn’t return at once. I went after her to see what kept her. There she was, feasting on an animal’s bowel. I quickly looked at what seemed to be the remains of two animals, either sheep or roe. I had to struggle to get the dog away from spoiling the evidence.

It turned out, that someone had stolen two sheep from the nature reserve, taken them to this place very close to my home, and taken the guts out there. A white plastic bucket had been left behind. The owner was informed, and the police is investigating the case. Now that the guts have been taken away, Namu is allowed to take whatever she can find. Today she buried a part, yesterday she snacked on a foot.

I’m really sorry for this and my thoughts are with the owner. But Namu found out a crime!

My dog Namu

Today was a beautiful, warm fall day. I walked my dog for an hour, and we saw two vipers on the road. Namu doesn’t notice them unless they move. But today she found herself a new sort of game: a wedding limousine with tins cans attached. She was wildly pulling me 10 minutes after the Just married had disappeared!

Idag var en varm och vacker höstdag. Jag promenerade en timme med hunden, och vi såg två huggormar på vägen. Namu brukar inte märka dem om de inte rör sej. Men idag hittade hon på ett nytt slags vilt, en bröllopslimusin med tomma konservburkar efter. Hon drog mej vilt efter sej i tio minuter efter att brudparets extra långa bil hade försvunnit!

Tänään oli lämmin ja kaunis syyspäivä. Kävelin Namun kanssa tunnin ulkona, ja näimme kaksi kyytä tiellä. Namu ei yleensä huomaa niitä elleivät ne liiku. Mutta tänään hän keksi aivan uudenlaisen riistan, häälimusiinin kaikkine tyhjine peltipurkkeineen. Hän veti minua hulluna perässän kymmenen minuuttia hääparin erikoispitkän auton kadottua näkyvistä!

The city of Turku has one of Finland’s three animal shelters, that also take care of wild animals. It has been a cause of pride and an example for other animal shelters. Now the buildings are near collapse, and Turku has promised them new premises next year and a building budget of 2.4 million euros. Now it seems that Turku is planning to outsource both the shelter and the pet clinic, which was going to be incorporated into an animal wellness centre together with the shelter. Please take the time to go and sign a petition against this madness

Åbo stad har ett av tre finska hem för hittedjur som också tar hand om vilda djur. Det har varit vår stolthet och ett exempel för andra djurhem. Nu håller byggnaderna på att kollapsa, och Åbo stad har lovat dem nya utrymmen nästa år för 2,4 miljoner euro. Nu ser det plötsligt ut som om Åbo i stället planerar att lägga ut både hemmet och smådjurskliniken, som skulle infogas tillsammans med hemmet till ett center för djurs välmående. Var snäll och gå och underteckna adressen mot denna galenskap!

Turun kaupungilla on löytöeläinkoti, joka kahden muun hoitolan lisäksi (Korkeasaari, Pyhtää) hoitaa villieläimiä. Nyt rakennukset ovat homeessa ja kaatokunnossa, ja Turun kaupunki on luvannut hoitolalle uudet tilat ensi vuonna 2,4 miljoonalla eurolla. Nyt näyttääkin siltä että Turku onkin siirtymässä ostopalveluihin sekä eläinkodin että pieneläinklinikan osalta, jotka oli tarkoitus yhdistää eläinten hyvinvointikeskukseksi. Ole ystävällinen ja allekirjoita adressi tätä hulluutta vastaan!

Today I went to the local annual sheep and goat market. I haven’t been shopping around for some time, so today I allowed myself some spending. I met with Rica and together we explored what was on offer.

Idag var jag på vår årliga get- och fårmarknad i Åbo. Jag har varit sparsam den senaste tiden, så idag unnade jag mej litet slöseri. Jag stämde träff med Rica och vi kollade tillsammans in utbudet.

Tänään olin vuosittaisilla lammas- ja vuohimarkkinoilla Turussa. Olen viime aikoina ollut melko säästeliäs, joten tänään annoin itselleni luvan hemmotteluun. Sovin treffit Rican kanssa ja tarkistimme yhdessä tarjonnan.

I found a bag of carded finnsheep felting batt. I’m not sure how easy this will be to spin, but I really want to spin Finnsheep. The lady who sold this didn’t know what a combed top is. I said that the preparation I would like most (tops) must be imported from the USA. This shows how narrow the offerings are. The spinners only card. But then again, the biggest spinner of Finnsheep also spins a worsted fingering and lace weight yarn (picture further down) for the sheep farmers, but doesn’t sell it directly.

Jag hittade en påse kardflor av finsk lantras för tovning. Jag är inte säker hur detta går att spinna, men jag vill verkligen spinna finsk finull. Damen som sålde detta visste inte vad kammad tops är. Jag sa åt henne att det är vad jag helst skulle vilja spinna och måste då importeras från USA. Detta visar ju hur smalt utbudet är. Spinnerierna kardar bara, men ändå erbjuder det största spinneriet för finskull kamgarn till fårägarna, men inte till direktförsäljning, två- och tretrådigt tunnt fint lammullsgarn. Se bild nedan.

Löysin pussillisen huovutusvillaa, suomenlammasta karstattuna. En ole varma tämän kehräysominaisuuksista, mutta haluan todella kehrätä suomenlampaan villaa. Rouva joka möi tämän ei tiennyt mitä on kampatopsi. Sanoin hänelle että se on kammattua villaa josta tehdään kampalankaa, ja sitä mieluiten kehräisin, mutta se pitäisi tuoda Yhdysvalloista! Tästä nähdään miten rajallinen tarjonta täällä on. Kehräämöt vain karstaavat, mutta toisaalta Pirtin Kehräämö tarjoaa lampureille karitsan kampalankaa 2- ja 3-säikeisenä, mutta ei myy sitä itse. Kuva alla.

These yarns are from two sellers: The ones in the bag are two different thicknesses: TEX 90 * 2 and TEX 90 * 3. The 2-ply is lace weight and the 3-ply is around fingering weight. The separate hank is 2-ply. This is the one I’d love to use for my lace shawls and other stuff, but repeatedly I’m told that the availability is limited. Many farmers join forces to spin up a batch, because the spinnery has a batch minimum of 140 kg (when it’s 1-2 kg in the US!). Then they sell that batch until nothing is left, and it’s uncertain whether a new batch is going to be ordered.

Dessa garn är från två olika säljare: Påsgarnen är två olika tjocklekar: Tex 90 * 2 och tex 90 * 3. Det tvåtrådiga är spetstjocklek och det tretrådiga ungefär som moderna sockgarner. Den skilda härvan är tvåtrådig. Detta är vad jag skulle vilja använda för mina spetssjalar och annat stickat, men gång på gång får jag höra att tillgången är begränsad. Många fåruppfödare låter tillsammans spinna ett parti, eftersom spinneriet inte sätter maskinerna i gång med mindre än 140 kg ull (i USA spinner man gladeligen något kilo). Sen säljer de av partiet tills det tar slut, och det är osäkert när/om en ny sats ska beställas.

Nämä langat ovat kahdelta eri myyjältä: Pussilangat ovat kahta vahvuutta: Tex 90 * 2 ja tex 90 * 3. Kaksisäikeinen on pitsivahvuutta ja kolmisäikeinen noin sukkalangan vahvuista. Erillinen vyyhti on kaksisäikeinen. Tämä on sitä mitä haluaisin käyttää pitsihuiveihini ja muuhunkin, mutta kerta toisensa jälkeen saan kuulla että tarjonta on rajallista. Monet lampurit lyöttäytyvät yhteen kehrätäkseen erän, koska Pirtti ei käynnistä koneitaan alle 140 kg erille (USA:ssa kehrätään kilon, parin eriä!). Sitten he myyvät lankaa kunnes erä loppuu, ja uuden tilaaminen on epävarmaa.

Right. I’ve knitted one reddish cardigan from this and used 400 grams for it. Last year I bought a grey to white variegated version and now this. It was supposed to be “around 400 g”. Pirtin makes around 200 g hanks, I was told. I tried to choose heavy hanks. At home I used my digital scale and it showed 330 g. Not enough!!! Grrrr.

Okej. Jag har stickat en rödrandig kofta av detta tvåtrådiga kardgarn och det gick åt 400 g. I fjol köpte jag ett grårandigt garn och nu detta. Det skulle vara “ungefär 400 g”. Pirtin Kehräämö lär göra härvor på ungefär 200 g, sa de. Jag försökte välja tunga härvor. Hemma anlitade jag min digitalvåg och den visade 330 g. Räcker inte!!! Grrr.

No niin. Olen neulonut punaraitaisen villatakin tästä kaksisäikeisestä karstalangasta ja sitä kului 400 g. Viime vuonna ostin harmaaraitaisen langan ja nyt tämän. Siinä piti olla “noin 400 g”. Pirtin Kehräämön vyyhdit ovat kuulemma noin 200 g. Yritin valita raskaat vyyhdit. Kotona punnitsin digitaalivaa’alla ja se näytti 330 g. Ei riitä!!! Grrr.

At home my lovely doggy waited for me and had been good! Edit: while I’m writing this, she’s chewing the flax from the wall between the logs…

Hemma väntade min vovve på mej och hade varit snäll! Edit: Men inte nu, medan jag skriver detta drar hon linet ut från väggen och tuggar det…

Kotona odotti hauvani ja oli ollut kiltisti! Edit: Mutta ei enää: hän repii pellavat hirsien välistä ja pureskelee niitä…

This is my version of Mystery Stole 3 being blocked. I knitted along with the thousands of other knitters until I had started the wing. Then I had to put it aside and work on more urgent projects (birthday presents).

I user a very thin merino machine knitting yarn, Zegna Baruffa Hitwool 2/28, color 3blue. The beads are size 8/0 seed beads in navy rainbow. The circular needle was 2.5 mm thick.

I made an error in the beginning (because I have a black and white laser printer, and there was no difference between gray and purple in the diagram), and used far too many beads to start with. I decided to not frog back, but to make the same beading into the other end. But then the design isn’t symmetrical! Some people made it symmetrical, but I decided to try out the original version. I think it’s unusual, and am happy with the result.

The stole weighs 48 grams, including too many beads.

Detta är min version av Mystery Stole 3 som spänns ut. Jag stickade den tillsammans med tusentals andra ända till början av vingen. Sen var jag tvungen att lägga den åt sidan för andra, mer brådskande projekt (födelsedagspresenter).

Jag använde ett mycket tunt merinogarn för maskinstickning på kon, Zegna Baruffa Hitwool 2/28 i färgen 3blue. Pärlorna är regnbågsfärgade marinblå i storlek 8/0. Rundstickan var 2.5 mm tunn.

Jag gjorde ett misstag alldeles i början (beroende på att jag har en svartvit laserskrivare som inte urskiljde grått och lila i mönsterdiagrammet), och beslöt att inte repa upp utan i stället ändra den andra änden så att den ser likadan ut. Men mönstret är ju inte symmetriskt! En del gjorde sjalen symmetrisk, men jag beslöt att pröva på det ursprungliga mönstret. Resultatet är ovanligt, och jag är nöjd med sjalen.

S jalen väger 48 g inklusive överflödiga pärlor.

Tässä on oma versioni Mystery Stole 3:sta pingotettavana. Neuloin sen yhdessä tuhansien muiden kanssa siihen asti, että siipi oli aluillaan. Sitten se piti laittaa syrjään kiireellisempien (syntymäpäivälahjojen) alta.

Käytin tähän hyvin ohutta kartiolla olevaa koneneulontamerinolankaa, Zegna Baruffa Hitwool 2/28, väri 3blue. Helmet ovat kokoa 8/0, väri laivastonsininen sateenkaari. Pyöröpuikko oli 2.5 mm.

Tein alussa virheen, ja käytin aivan liian paljon helmiä (lasertulostimeni näytti harmaan ja lilan samanlaisina harmaina mustavalkotulosteessa), mutta päätin jättää purkamatta ja tehdä toisesta päästä samanlaisen. Mutta huivipa ei olekaan symmetrinen! Jotkut neuloivat sen symmetriseksi, mutta halusin kokeilla alkuperäisversiota. Se on mielestäni erikoinen ja olen siihen tyytyväinen.

Stoola painaa 48 grammaa ylimääräisine helmineen.

I knitted these socks by the Yarn Harlot in Atelier Zitron Trekking ProNatura, color Night blue. I used 2.5 mm and 2 mm dpn’s. I doubt anyone can see the cables in this dark yarn.

As my son never reads my blog (I think), I can reveal that he’s getting these for his birthday.

As you can see, I’m a fan of thin knitting needles (wry grin)!

Jag stickade dessa Yarn Harlot-sockor i Atelier Zitron Trekking ProNatura, färgen är nattblå. Jag använde 2 mm och 2,5 mm strumpstickor. Jag tror inte att någon kan urskilja flätorna i detta mörka garn.

Då min käre son knappast läser denna blogg (tror jag), kan jag avslöja att han ska få dessa i födelsedagspresent.

Som ni ser, är jag en vän av tunna stickor (grimas)!

Neuloin nämä Yarn Harlotin suunnittelemat sukat Atelier Zitronin Trekking ProNatura-langasta 2 mm ja 2,5 mm puikoilla. Väri on yönsininen. Epäilen että palmikot eivät erotu näin tummissa sukissa.

Koska rakas poikani Make ei juuri seuraa blogiani (luulisin), voin paljastaa että nämä tulevat hänen synttärilahjakseen.

Kuten huomaatte, rakastan ohuita puikkoja (virn)!

My friend Rica sent me this unusual advent calendar, published by the local arts and crafts associations. Normally a calendar like this would have doors for every day in December (1-24), but this one has doors from October. Thanks, Rica!

Min vän Rica skickade denna ovanliga adventskalender, som publicerats av de lokala hantverksorganisationerna. Normalt skulle ju en adventskalender ha fyra luckor för 1 – 24 december, men denna har luckor från och med oktober. Tack Rica!

Ystäväni Rica lähetti tämän epätavallisen joulukalenterin, jonka ovat julkaisseet neljä paikallista käsi- ja taideteollisuusyhdistystä. Tässä on luukkuja jo lokakuulle. Kiitos Rica!

My dog Namu loves to sleep, and wonders what I’m doing again, to wake her up. The older cat Kauno has problems again. I need to call the vet tomorrow.

Min hund Namu älskar att sova, och undrar vad jag håller på med igen, så hon vaknar. Den äldre katten Kauno har igen problem. Jag ska ringa veterinären i morgon.

Namu-koirani rakastaa nukkumista, ja ihmettelee mitä taas puuhailen, niin että hän herää. Vanhemmalla kissallani, Kaunolla, on taas ongelmia. Huomenna soitan eläinlääkärille.

As ‘ve finished a lot of things (I’ve only shown part of them here yet), I started a new project on Friday. It’s a girl’s cardi in size 8 years (134 to 140 cm). The yarn is one that I collected all I could find, when Novita changed the fiber from merino to wool without noticing anyone, and the shops were still selling merino yarn. One had to check each yarn label to find out. I’m not the only one who checked out every supermarket in search of the older version of Wool. This project is going to use up my whole stash of the yellow Wool merino yarn, 400 g or eight balls.

The design is my own and I’m making it up as I go. I knit on 2.5 mm and 3 mm needles. The gauge is 22 sts/10 cm. Yes, it’s going to be as seamless as possible.

Då jag har fått en hel del saker färdiga (av vilka jag bara har visat en del här), började jag sticka en ny grej i fredags. Det är en kofta för en åttaårig tös (134 – 140 cm). Garnet är ett jag samlade av för ett par år sen, allt jag kunde hitta av det mjuka Wool-garnet, då Novita plötsligt bytte materialet från merino till vanlig ull utan att tala om det för någon, och butikerna trodde sej sälja merinogarn. Man måste kolla varje garnetikett för att se vad man köpte. Jag är inte den enda som hamstrade detta garn i varje tänkbara snabbköp och supermarket. Detta projekt kommer att förbruka allt jag har av det gula garnet, 400 g dvs. 8 nystan.

Modellen är min egen och jag hittar på medan jag stickar. Jag använder 2,5 och 3 mm stickor och har en stickfasthet på 22 m/10 cm. Javisst, det ska vara så sömlöst som möjligt.

Koska olen saanut todella monta projektia valmiiksi (joista täällä voin näyttää vain osan), aloitin perjantaina uuden. Siitä tulee kahdeksanvuotiaan tytön villatakki (134 – 140 cm). Lanka on pari vuotta sitten hamstrattua merino-Woolia, ajalta jolloin Novita oli mitään ilmoittamatta vaihtanut materiaalin merinovillasta tavalliseksi villaksi ja kaupat luulivat myyvänsä merinoa. En ole ainoa joka silloin penkoi kaikkien mahdollisten kauppojen lankahyllyjä ja vei kaikki merinot mennessään. Jokainen lankavyöte oli tarkistettava! Tämä projekti tulee kuluttamaan kaiken keltaisen Woolin varastoistani, 400 g eli kahdeksan kerää.

Malli on omani ja se syntyy neulomisen aikana. Käytän 2,5 ja 3 mm puikkoja, tiheys sileällä neuleella 22 s/10 cm. Kyllä, siitä tulee mahdollisimman saumaton.

The day before yesterday, a local farmer brought my firewood that I had ordered around 2 months ago. Yesterday I covered it, working for more than 4 hours outside, piling the wood that didn’t fit under my large green plastic cover. Boy, did I find forgotten muscles! And today, everything is covered in white, wet sleety snow. Now is the perfect time to snuggle in front of the fireplace with knitting in the lap. The dog will take care of my regular walks outside every now and then.

I förrgår hämtade en lokal jordbrukare äntligen veden som jag hade beställt för omkring två månader sen. Igår täckte jag över den, och jobbade ute i mer än fyra timmar för att stapla upp allt som inte rymdes under det stora, gröna plasttäcket. Jösses, vilken mängd glömda muskler som återfanns! Idag är allt täckt av blöt, vit slasksnö. Nu är det perfekt att mysa inne vid brasan med en stickning i famnen. Hunden ser till att jag också tar en promenad ute ibland.

Toissapäivänä lähellä asuva maanviljelijä toi polttopuut, joiden kuljetuksen olin tilannut noin kaksi kuukautta sitten. Eilen peitin ne, ja sain tehdä yli neljä tuntia ulkotöitä pinotessani ne puut, jotka eivät mahtuneet suuren vihreän suojapeitteen alle. Jopa löytyi unohtuneita lihaksia! Tänään kaikki on valkoisen, märän räntälumen peitossa. Nyt on aika nauttia sisällä takan ääressä, neule sylissä.Koira huolehtii liikunnan tarpeestani viemällä minut säännöllisesti ulos.

I got her last Sunday, and have been occupied ever since. My sleeping problems have vanished, my blood pressure is near normal and I lose weight.

The elk/moose hunting season started two weeks ago, so I knitted her a red vest, so that no one would think she’s a moose. Then I knitted myself a matching hat. The red yarn is doubled Forsell’s Rutland Tweed yarn, wool with viscose nepps, the pearl gray yarn is a merino/acrylic mix, also bought from BSK in the UK many years ago. I used circular and double pointed needles 3.5 mm / US 5.

My DGS will turn 7 next week, but as he already received my gift, I’ll show it here. It’s a helmet hat and mittens, knitted in a Finnish variegated DK yarn called Novita Nalle. 75 % wool and 25 % acrylic.

There’s an Inka band downstairs, and I can enjoy their flute, drums and song. The dog is wondering about all the visiting people. We have 5 visiting cars outside.

Jag fick henne i söndags, och har varit upptagen sedan dess. Mina sömnproblem har försvunnit, mitt blodtryck sjunkit och jag tappar vikt.

Älgjakten kom igång för ett par veckor sedan, så jag stickade henne en röd väst så att ingen misstar sej på vad hon är. Sen stickade jag mej själv en matchande mössa. Det röda garnet är dubbelt Forsells Rutland Tweed, ull med viskosinslag, det ljusgrå garnet är en merino/akrylblandning, båda garnerna är på kon och köpta från BSK i England för länge sen. Jag använde 3,5 mm rundsticka och strumpstickor.

Min kära dotterson fyller sju nästa vecka, men eftersom han redan har sett sin gåva kan jag visa den här. Det är en hjälmmössa med matchande vantar i Novita Nalle, 75 % ull och 25 % akryl.

Vi har ett inkaband i nedre våningen, och jag har fått höra en hel del flöjt, trummor och sång de senaste dagarna och nätterna. Hunden undrar över alla främmande mänskor och bilar, fem främmande bilar på gården.

Sain hänet viime sunnuntaina, ja olen siitä lähtien ollut työllistetty. Uniongelmani ovat poissa, verenpaine laskussa ja paino menossa alaspäin.

Hirvenmetsästys lähti täälläkin käyntiin kaksi viikkoa sitten, joten hauvalle piti neuloa punainen liivi. Ettei vain kukaan luulisi häntä hirveksi. Sitten neuloin itselleni yhteensopivan pipon. Punainen lanka on kauan sitten hankittua Forsellin Rutland Tweedia, villaa viskoosimöttösin. Vaalean harmaa on merino/akryylisekoitus. Molemmat langat ovat kartiolla ja ne on ostettu BSK:lta Englannista. Käytin 3,5 mm pyöröpuikkoa ja sukkapuikkoja.

Tyttärenpoikani täyttää ensi viikolla 7. Koska hän on jo saanut lahjansa, voin näyttää sen täällä. Se on kypärämyssy ja lapaset Novita Nalle Colorista, 75 % villaa ja 25 % akryylia, jos joku ei sattuisi tuntemaan lankaa : )

Alakerrassa on inkayhtye kylässä, ja siellä opetellaan soittamaan heidän huiluillaan. Päivin ja öin saan nauttia huilun, rumpujen ja laulun äänistä. Koira ihmettelee kaikkia vieraita ihmisiä ja viittä vierasta autoa pihassamme.

Yay! The dog I’ve known since it was a wee one is going to be mine! It’s the famous Huskweiler, or Rotsky, now 18 months old. We came to an agreement with Päivi, the dog owner, some time ago.

We started to get to know each other on a more private level. First we took very short walks without a leash, but with cat food in my pocket. Namu (Candy) is very quick to learn, so after three learning walks she knew how to come to me quickly when I called her. After that, we’ve taken walks every evening, learning new things together. I’m no experienced dog trainer, so I’ve ordered and loaned books and surfed the Internet for information, and also called my daughter.

Now Namu’s quit pulling me. I thought learning away from that would take much longer. Tonight was the sixth walk and no pulling at all! So far her dad’s taught her that a proper sled dog PULLS! – She stops and asks for action. She enjoys me teaching her new things and her learning and getting goodies and encouragement. She is mostly like a Rottweiler, looks very much like one (check out the pictures) and her temperament is a Rottweiler’s. The only difference is that she seems a little small for a Rottweiler, she has more downy hair in the undercoat, and her paws look like a husky’s paws. She loves to learn, is very gentle, affectionate and friendly. She requires a lot of action together, more of the intellectual kind.

I’m in love. I’ve started buying things for her. Today she visited my home for the first time. The only things she was interested in were two cat toys. I will, of course, make arrangements before she can move in with me. She has mostly been outdoors so far.

The first picture, taken by Päivi, shows me with Namu and her dad, the husky, in the background. I took the second picture during our walk.

I’ve also knitted a hat for the little girl downstairs, who turned three during the weekend.

Yes! Hunden jag känt sedan den var liten valp kommer att bli min! Det är den berömda huskweilern eller rotskyn, Namu, som nu är 18 månader. Vi kom överens om saken med hundägaren Päivi för en tid sedan.

Vi började stifta närmare bekantskap på tu man hand genom att först ta korta promenader utan koppel. Jag hade katternas torrfoder i fickan. Namu (godis) är snabblärd, så efter tre promenader kunde hon komma till mej då jag kallade henne. Efter det tog vi kopplet och började göra längre länkar varje kväll och lära oss nya saker tillsammans. Jag är ingen erfaren hundtränare, så jag har beställt och lånat böcker och surfat på nätet för information. Jag har också konsulterat min dotter i ämnet.

Nu har Namu slutat dra i kopplet. Jag trodde att utlärningen av denna obehagliga vana skulle ha tagit mycket längre. Idag gjorde vi vår sjätte promenad och hunden drog inte alls! Hittills har hennes pappa ju lärt att en god draghund ska DRA! – Hon stannar också och ber om program. Hon njuter av att vi lär oss nya saker och hon blir belönad med både godis och vänlig uppmuntran. Hon påminner mest om en rottweiler, är till utseendet mycket lik en (kolla bilderna) och lynnet är en rottweilers. Hon är lite mindre än en rottweilertik, har lite mer bottenull och hennes tassar är huskyns. Hon älskar att lära sej saker, är snäll och rar, vänlig och öm. Hon vill ha mycket gemensamt göra, helst sådant som kräver tankeverksamhet.

Jag är kär. Jag har börjat köpa saker åt henne. Idag var hon första gången på besök hos mej. Det enda hon intresserade sej för var två kattleksaker. Jag kommer förstås att möblera om innan hon flyttar in. Hon har ju hittills mest varit en utehund.

Första bilden togs av Päivi och visar mej och hundarna, pappa husky i bakgrunden. Jag tog den andra bilden då vi var ute på promenad i kväll.

Jag har också stickat en mössa till den lilla tösen i nedre våningen som fyllde tre år under veckoslutet.

**********

Yess! Koira jonka olen tuntenut pennusta asti tulee minulle! Kyseessä on kuuluisa huskweiler eli rotsky, Namu, 18 kuukautta. Sovimme asiasta koiran omistajan, Päivin kanssa jokin aika sitten.

Niinpä aloitimme kahdestaan toisiimme tutustumisen. Ensin teimme tosi lyhyitä kävelyitä ilman talutinta, minulla kissan kuivamuonaa taskussa. Namu oppi nopeasti luoksetulon ja että minulla on nameja. Olemme sen jälkeen tehneet normaaleja kävelylenkkejä yhdessä joka ilta ja oppineet uusia asioita. En ole mikään kokenut koirankouluttaja, joten olen lainannut ja tilannut kirjoja ja surffaillut netissä tietoja etsien. Olen myös konsultoinut tytärtäni.

Nyt Namu on lopettanut vetämisen. Luulin että siihen kuluisi paljon enemmän aikaa. Tänään teimme kuudennen lenkin eikä koira vetänyt enää! Tähän asti isä-husky on opettanut että kunnon rekikoiran kuuluu VETÄÄ! – Koira pysähtyy nyt aina välillä ja tahtoo toimintaa. Hän nauttii uusien asioiden oppimisesta ja namujen ja kehujen saamisesta. Hän muistuttaa eniten rottista, näyttää eniten siltä (katso kuvat) ja luonne on rottiksen. Erona on että hän on hieman matalampi kuin rottisnarttu, aluskarvaa on enemmän ja tassut ovat huskyn. Hän rakastaa oppimista, on hyvin hellä, kiintynyt, uskollinen ja ystävällinen. Hän kaipaa paljon yhteistä toimintaa jossa saa käyttää älyä.

Olen myyty. Olen alkanut hankkia hänelle tavaroita. Tänään hän kävi ensi kerran luonani. Häntä kiinnosti vain kaksi kissanlelua. Tulen tietenkin tekemään järjestelyjä ennenkuin hän muuttaa luokseni. Tähän asti hän on ollut ulkokoira.

Ensimmäisessä kuvassa hän on kanssani, takana isä-husky, kuvan otti Päivi. Otin toisen kuvan tänä iltana kävelyllä.

Olen myös neulonut alakerran kolmevuotiaalle tytölle pipon synttärilahjaksi.

First of all a pet report: My older cat survived. The cortisone effect was over in 4 weeks, and the cat is still able to take walks outside the house and doesn’t hurt any more. I’m so happy to be able to keep him some more time.

Först en keldjursrapport: Min äldre katt klarade sej. Kortisonsprutan verkade i fyra veckor, och katten kan fortfarande gå på utepromenader och tycks inte ha ont längre. Jag är så lycklig att vi får vara tillsammans ännu en tid.

Ensin lemmikkiraportti: Vanhempi kissani selvisi. Kortisoniruiskeen teho loppui neljän viikon kuluttua, ja kissa pystyy edelleen tekemään kävelylenkkejään ulkona eikä sitä satu. Olen niin onnellinen että saimme vielä lisäaikaa yhdessä.

My neighbor, the dog owner Päivi, took up knitting again (I guess I have something to do with it). First she knitted a lace scarf from the Finnwool yarn she bought from a local farmer a year ago. Then she knitted a striped scarf from yarn that I gave her after seeing her love a scarf in a catalog. The scarf wasn’t for sale. Then she decided she didn’t like the first scarf and put her creative mind at work. Being a painter, she soon found a style that fits her well. She took the scarf, wrapped it around her shoulders and planned where to pick up stitches to make it a sweater. She picked up stitches for the back, knitted the back to waist level in ribbing. Then she sewed the back sides to the scarf ends (she had unravelled from both ends), picked up the sleeve stitches and knitted the sleeves. After that, she had a waist length sweater and one big skein of yarn left. She showed it to me and asked if she should make a ruffle at the bottom. We agreed that it’s easy to frog if it isn’t good. So she took a circular needle and started to knit downwards from the waist. There was enough yarn to turn the sweater into a dress.

She finished it off by crocheting a line of seashell pattern around the neck edge, loosely, because she didn’t want a snug neckline.

I love having these creative people around me. There’s more of them downstairs. Today they built a teepee and invited some friends to celebrate fall. Picture below.

Min granne, hundägaren Päivi, började sticka igen (jag tror mej ha inflytande här). Först stickade hon en spetshalsduk från finskullgarnet vi köpte hos Maria Sjöberg på Holma i fjol. Sen stickade hon en randig sjal av garn som jag gav henne efter att hon sett en rekvisitahalsduk i en katalog. Sen tyckte hon inte om den första sjalen, utan satte igång sin kreativa förmåga. Konstnären (målaren) hittade snart stilen som passar henne. Hon tog scarfen, lindade den runt sej och planerade var maskor skulle plockas upp för att få en tröja. Hon plockade upp ryggmaskorna och stickade resårstickning till midjan. Sen sydde hon sidsömmarna. Hon hade repat upp båda ändorna av halsduken. Hon stickade ärmarna uppifrån och ned. Nu hade hon en tröja i midjelängd. En stor härva fanns kvar och hon frågade mej om hon skulle sticka en rynkad nedredel. Vi kom till att det ju är lätt att sprätta upp om det går fel. Då tog hon en rundsticka och plockade upp maskor i nederkanten och började sticka nedåt tills garnet tog slut. Det blev en klänning!

Hon virkade ännu en rad snäckor runt halsöppningen, löst, då hon inte ville ha en tillsnörd halskant.

Jag gillar starkt att ha så kreativa människor runt mej. Det finns mer i nedre våningen. Idag byggde de ett indiantält och bjöd in vänner för att fira hösten.

Naapurini, koiranomistaja Päivi, aloitti neulomisen uudelleen (uskoisin että olen vaikuttanut asiaan). Ensin hän neuloi pitsisen kaulaliinan suomenlampaan villalangasta jonka ostimme viime kesänä Maria Sjöbergiltä Holman saaresta. Sen jälkeen hän innostui eräässä luettelossa näkemästään raitahuivista joka oli kuvausrekvisiittaa, johon annoin hänelle langat. Sitten hän päätti ettei pidä ensimmäisestä huivista ja purki siitä päät, kietoi sen ympärilleen ja käynnisti luovan mielensä (hän on taidemaalari).

Hän poimi selän silmukat ja neuloi resoria vyötärölle. Sen jälkeen hän ompeli huivin päät takakappaleen sivuihin, poimi hihojen silmukat ja neuloi hihat. Kaula-aukon reunaan hän virkkasi simpukkarivin löysästi, koska hän ei halunnut tiukkaa kaula-aukkoa. Nyt oli pusero vyötärömitassa ja istui tosi hyvin. Hän tuli näyttämään sitä ja sanoi lankaa olevan vielä vyyhdin verran, että voisiko helmaan tehdä rypytyksen. Tulimme siihen tulokseen, että jos menee pieleen niin se on helppo purkaa. Tänään mekko oli sitten valmis ja lanka loppu.

Minusta on ihanaa kun ympärilläni on luovia ihmisiä. Alakerrassa heitä on lisää. Tänään he rakensivat tiipiin ja viettivät siinä iltaa ystävien seurassa.

Good news: the younger cat is eating again and the older (red collar) took a long walk, partly run, yesterday. What a relief!

Goda nyheter: den yngre katten äter igen och den äldre (röd sele) tog en lång promenad, delvis springande, igår. Vilken lättnad!

Hyviä uutisia: nuorempi kissa syö taas ja vanhempi (punaiset valjaat) teki eilen pitkän kävelylenkin, osittain juosten. Mikä helpotus!

*******

I’ll show you what I spun during the silence. I tested a variegated red merino fiber from Germany on my spindle. I’d like to knit a skirt from it. But it might be a tad soft for that, and felt. Oh well, I love the colors and may have to rethink the idea.

Jag har spunnit under tystnaden. Jag prövade spinna litet flerfärgad tysk röd merino på sländan. Jag skulle gärna sticka en lång kjol med garnet. Men det är kanske litet i mjukaste laget för det och kanske filtar sej. Nåväl, jag gillar färgerna och behöver kanske tänka om.

Olen kehrännyt blogihiljaisuuden aikana. Kokeilin kehrätä vähän moniväristä, punaista, saksalaista merinoa värttinällä. Neuloisin mielelläni siitä pitkän hameen. Mutta kuitu on ehkä liian pehmeää ja huopuvaa siihen tarkoitukseen. Pidän väreistä ja joudun ehkä miettimään hanketta uudestaan.

Then I spun some blue singles from the German “non-felting” wool. As I planned to visit my cousin’s widow Hilkka, I decided to spin her sock yarn. She likes worsted weight yarn, and I went on planning what to make for her as I spun the singles. Then I remembered the husky and wool that I had carded in May. The result was a yarn with 2 plies of variegated blue wool and one ply of husky and wool. That ply was thinner than the blue plies. Then I plied them all together. Hilkka got two balls of 50 g / 100 m yarn in each, which would be sufficient for a pair of warm bed socks for her.

Sedan spann jag lite blått entrådigt av den tyska “filtfria” ullen. Eftersom jag tänkte besöka min kusins änka, Hilkka, beslöt jag spinna henne ett sockgarn. Hon tycker om lite tjockare garn, och jag planerade vad jag skulle göra medan jag spann det entrådiga. Sedan kom jag ihåg husky- och ullblandningen som jag hade kardat i maj. Resultatet blev ett garn med två trådar melerad blå ull och en tråd vit husky och ull. Den vita tråden var tunnare än de blå trådarna. Sedan tvinnade jag ihop dem. Hilkka fick två nystan á 50 g / 100 m, vilket borde räcka till ett par varma bäddsockor till henne.

Sitten kehräsin vähän yksisäikeistä sinistä saksalaisesta “huopumattomasta” villasta. Koska olin menossa serkkuni lesken, Hilkan luo, päätin kehrätä hänelle sukkalangan. Hän pitää hieman paksummasta langasta tyyliin 7 veljestä, ja suunnittelin samalla kuin kehräsin, millainen lanka hänelle tulisi. Muistin toukokuussa käsin karstaamani huskyn ja villan lepereet. Hilkka sai sitten kolmisäikeisen langan jossa yksi säie oli muita ohuempi ja siinä oli huskya ja villaa, muut säikeet olivat sinistä villaa. Kaksi 50 g / 100 m kerää pitäisi riittää lämpimiin unisukkiin.

There were some blue singles left, and I spun some more, and plied them together for a 2-ply sock yarn for myself. The result is around DK weight / light worsted. I started a pair of toe up socks from that yarn.

Det blev kvar av det blåa entrådiga och jag spann lite mer, och tvinnade ihop dem till ett tvåtrådigt garn till mej själv. Jag har börjat sticka ett par sockor från tån och upp.

Sinistä yksisäikeistä jäi jäljelle, ja kehräsin sitä vähän lisää. Sitten kertasin ne kaksisäikeiseksi sukkalangaksi itselleni. Olen aloittanut sukat varpaista ylöspäin.

I’ve also started to spin up the rest of the hand carded husky clouds. Here’s a sneak peek of the singles.

Jag har också börjat spinna resten av den handkardade husky-ullblandningen. Här en titt på det entrådiga.

Olen myös aloittanut loppujen käsin karstattujen husky-villalepereiden kehruun. Tässä vilaus yksisäikeisestä.