ekebodesign blog

Dagens Nyheter om finlandssvenska.

Dagens Nyheter suomenruotsista.

This posting deals about my language, Swedish in Finland, and how it’s popular now in Sweden.

This photo was taken at 10 am. The snow melted, of course, but we’re getting more, and the temperature’s dropping!!!

Jag tog bilden i morse kring tio. Snön smalt förstås, men nu får vi mer, och det blir kallare!!!

Otin kuvan aamukymmeneltä. Lumi suli tietenkin, mutta saamme lisää, ja ilma kylmenee!!!

Sorry, I haven’t written for a while. I haven’t been able to knit for two and a half weeks now, and I’ve been saving my hands for my work. Yes, I’ve had my hands full of work since the beginning of November. The offensive, hurt left index finger is shown above. My dog learned about electric fences on New Year’s Day, and when I thought she had calmed down and started to unwrap the leash from around my left hand, Namu rocketed away in panic. The picture was taken the next day. No, I didn’t go to the doctor, since I would have gotten some sort of bandage around it, and then I wouldn’t have been able to walk the dog at all (you may remember that I live alone). I decided to be careful instead. It worked. Today I’ve knitted again

Ursäkta att jag inte har skrivit på ett tag. Jag har inte kunnat sticka på ungefär två och en halv vecka, och har sparat handen för mitt arbete. Visst, jag har haft fullt upp sen början av november. Det onda vänstra pekfingret syns på bilden ovanför. Min hund Namu stiftade bekantskap med grannens elstängsel på nyårsdagen, och då jag trodde att hon lugnat ned sej och började ta bort kopplet runt vänster hand, rusade hon igen iväg i panik. Jag tog bilden följande dag. Nej, jag gick inte till doktorn, eftersom handen hade blivit paketerad. Sen skulle jag inte ha kunnat gå ut med hunden (jag bor ju ensam och förra ägaren flyttade bort vid nyåret). Jag beslöt att vara försiktig i stället. Det lyckades. Idag har jag igen stickat

Anteeksi etten ole kirjoittanut vähään aikaan. En ole pystynyt neulomaankaan kahteen ja puoleen viikkoon, ja olen säästellyt kättäni töitä varten. Kyllä, minulla on ollut kädet täynnä marraskuun alusta asti. Vihainen, vasen etusormi näkyy yllä olevassa kuvassa. Koirani tutustui naapurien sähköpaimeneen uudenvuoden päivänä, ja kun luulin sen jo rauhoittuneen ja aloin irrottaa talutinta vasemman käden ympäriltä, Namu ampaisi taas liikkeelle paniikissa. Otin kuvan seuraavana päivänä. En mennyt lääkäriin, koska käsi olisi paketoitu, ja sitten en olisi pystynyt kävelyttämään koiraani. Päätin noudattaa äärimmäistä varovaisuutta. Se onnistui. Tänään olen taas neulonut

We’re in the middle of a storm. It started during the night, took a pause in the afternoon and evening, and is gaining power again. Let’s see if I can finish this post before the power drops. At noon we had rain and sleet. The dog and I went out in the aftenoon with a camera. I’ll show you what we saw. Remember, this is January, and now we should have the coldest part of the winter and so much snow that we could ski. Well, last year we had winter only in February. This year we had a brief period more than a week ago with six inches of snow.

Vi är nu i stormens öga. Det stormade ordentligt i natt, sen blev det paus på eftermiddagen och kvällen, och nu blåser det upp igen. Vi ska se om jag får denna post klar innan strömmen bryts. Vid middag fick vi regn och slask. Hunden och jag gick ut på eftermiddagen , strax före skymningen, med en kamera. Jag ska visa vad vi såg. Kom ihåg att detta är januari och borde vara vinterns kallaste period med så mycket snö att man kan skida. Nåja, i fjol hade vi bara vinter i februari. I år hade vi en kort period för mer än en vecka sen med femton centimeter snö.

Olemme myrskyn silmässä. Yöllä myrskysi kovasti, sitten tuuli taukosi iltapäiväksi ja illaksi, ja nyt tuuli yltyy taas. Katsotaan, saanko tämän postauksen valmiiksi ennen sähkökatkoa. Puolilta päivin meille satoi vettä ja räntää. Koira ja minä lähdimme iltapäivällä ulos (koira kieltäytyi aamulla ja illalla) kameran kera, juuri ennen hämärää. Näytän mitä näimme. Muistettakoon että nyt pitäisi olla talven selkäviikot eli kylmin aika ja lunta hiihtokeleiksi asti. No, viime vuonna talvi kesti helmikuun. Tänä vuonna on ollut lyhyt kausi yli viikko sitten, jolloin lunta oli noin viisitoista senttiä.

My neighbor’s skis are waiting to be used. The sheep are behind the black door. Namu is waiting to be let in.

Grannens skidor väntar på användning. Fåren finns bakom den svarta dörren. Namu väntar på att bli insläppt.

Naapurin sukset odottavat käyttöä. Lampaat ovat mustan oven takana. Namu odottaa sisään päästämistä.

Taina is the lucky one who got a downloadable pattern from my shop. Congratulations!

Taina är lyckans osten som fick ett nedladdningsmönster från min butik. Grattis!

Taina on se onnekas, joka sai ladattavan  neuleohjeen nettikaupastani. Onneksi olkoon!

First of all, I noticed my counter approaches 30 000 visitors. If you are the one that sees exactly 30 000, notify me and I’ll send you a little gift. info (at) ekebo dot fi is the address.

Först märkte jag att räknaren här i bloggen närmar sej trettiotusen besökare. Om du är den som ser exakt 30 000, skriv till mej så får du en liten present. info (at) ekebo punkt fi är adressen.

Huomasin että blogin laskuri lähenee kolmeakymmentätuhatta. Mikäli sinä näet siinä lukeman 30 000, kirjoita minulle niin saat pienen lahjan. Osoite on siis info (at) ekebo piste fi .

I’m really impressed by Swedish Ingrid’s bloggings on spindles and her own support spindles.  Finally the urge to make one myself was so strong, that I ordered a flat glass bead from Villihelmi. I glued it onto a grill skewer, rounded one end ot the shaft and got myself a smallish spindle. Then I set out to hunt for a thingie with a round cup part, and after some weeks found a coffee measuring spoon in the supermarket at 99 eurocents. Now I have the lace spindle I’ve longed for, but haven’t tested it yet.

Mandelmazza-Ingrid är min favorit och imponerade stort på mej med sina bloggerier om sländor i allmänhet och egna stödda sländor i synnerhet. Till slut blev längtan efter att göra en egen så stark, att jag beställde en platt glaspärla från Villihelmi . Jag tog ett litet grillspett, rundade änden och limmade pärlan på det. Så hade jag då en liten slända, och började jakten efter något med en rund skål i. Efter en tid hittade jag ett kaffemått i snabbköpet för 99 eurocent. Nu har jag den efterlängtade spetssländan men har inte än hunnit pröva den.

Ruotsalainen Ingrid on suosikkini ja on tehnyt minuun suuren vaikutuksen bloggailuillaan värttinöistä yleensä ja omista tuetuista värttinöistään erityisesti.  Lopulta oman tuetun pitsivärttinän kaipuu kasvoi niin suureksi, että tilasin Villihelmestä litteän lasihelmen. Otin pienen grillitikun, pyöristin toisen pään ja liimasin helmen varteen. Näin minulla oli pikkuruinen värttinä, ja aloin metsästää jotain jossa olisi pyöreä kuppiosa. Monen viikon jälkeen löysin kaupasta kahvimitan joka täytti vaatimukset, hintaan 99 senttiä. Nyt minulla on kaivattu pitsivärttinä mutta en ole vielä kokeillut sitä.

This is what I’ve been spinning on my Kromski wheel this fall (not all is shown in the pic). The red is multicolored German merino top, that I bought more of. There’s 500 grams of this lace weight/3-ply weight yarn. I would like to make a lace skirt of it, but I’m not sure if it will felt due to the abrasion when using the skirt. The blueish is 16 ounces of Canadian merino/tussah silk top, a lovely blend called Bluebird, with red and purple highlights. It was an absolute pleasure to spin!

Detta är vad jag har spunnit hela hösten med min Kromski Symphony (allt finns inte med på bilden). Det röda är flerfärgad tysk merinotop, som jag köpte mer av. Det finns ca 500 gram av detta spetsgarn (borde ge ca 32m/10 cm i slätstickning). Jag skulle gärna sticka en spetskjol av garnet, men är inte säker på att det inte tovar sej i användning. Det blåaktiga är 450 g kanadensisk merino/tussah sidentop, en underbar blandning som heter Bluebird, med röda och lila inslag. Det var en njutning att spinna detta!

Näitä olen koko syksyn kehrännyt Kromski-rukillani (kaikkea ei ole kuvassa). Punainen on moniväristä saksalaista merinotopsia, jota jopa ostin lisää. Kaikkiaan tätä pitsilankaa on noin 500 g (pitäisi antaa sileälle 32 s/10 cm). Tekisin mielelläni siitä pitsihameen, mutta lanka saattaa huopua käytössä. Sinertävä on 450 g kanadalaista merino/tussahtopsia, ihana sekoitus jonka nimi on Bluebird, jossa on punaista ja lilaa mukana. Tätä oli nautinto kehrätä!

And then my birthday present to myself: the 5.5 kgs of Finnwool. I’m now soaking the last batch of it, so in all the washing will take about one month. There were way too many second cuts in the fleeces, around 25 % went to the “short fibres” box so far. But the quality and fineness are amazing! This is even lovelier to handle than merino!!! I managed to keep part of the lanolin in the fibers, and have slowly hand carded and spun part of the wool. Even if it’s very slow, it soothes the soul to handle this wonderful wool. I think I will use some of it to spin lace yarn on the new spindle, and some to spin lace yarn on the wheel. But first I will have to learn how to prepare the rolags properly for lace.

Och sen till min egen födelsedagspresent till mej själv, 5,5 kg finsk finull. Jag har nu den sista satsen i blöt, så tvättningen tar precis en månad. Det fanns alldeles för mycket “andra klipp” i ullen, ca 25 % har hittills gått till “korta fiberlådan”. Men ullkvaliteten och finheten är underbara! Detta känns ännu bättre än merino!! Jag lyckades hålla kvar en del av lanolinet i ullen, och har långsamt handkardat och spunnit en del av ullen. Även om det går långsamt, lenar hanteringen av denna underbara ull själen.  Jag tror att jag kommer använda en del till spetsgarn på den nya sländan och en annan del till spetsgarn på spinnrocken, men först måste jag lära mej göra kardningen rätt för spetsgarn.

Ja sitten oma synttärilahjani, 5,5 kg suomalaista hienovillaa. Minulla on nyt viimeinen erä liossa, joten pesu kesti noin kuukauden. Villassa oli aivan liian paljon “kahdesti leikattuja” kiharoita, noin 25 % on mennyt pätkälaatikkoon. Mutta villan laatu ja kuidun hienous ovat aivan ihania! Tämä tuntuu vielä paremmalta kuin merino!!! Onnistuin säilyttämään osan lanoliinista, ja olen hitaasti karstannut käsin ja kehrännyt osan villasta. Vaikka työ on hidasta, tämän ihanan villan käsittely hoitaa sielua. Luulen että osa villoista muuttuu pitsilangaksi uudella värttinällä ja osa rukilla, mutta ensin minun on opittava tekemään pitsilangalle sopivia lepereitä.