ekebodesign blog

First of all a pet report: My older cat survived. The cortisone effect was over in 4 weeks, and the cat is still able to take walks outside the house and doesn’t hurt any more. I’m so happy to be able to keep him some more time.

Först en keldjursrapport: Min äldre katt klarade sej. Kortisonsprutan verkade i fyra veckor, och katten kan fortfarande gå på utepromenader och tycks inte ha ont längre. Jag är så lycklig att vi får vara tillsammans ännu en tid.

Ensin lemmikkiraportti: Vanhempi kissani selvisi. Kortisoniruiskeen teho loppui neljän viikon kuluttua, ja kissa pystyy edelleen tekemään kävelylenkkejään ulkona eikä sitä satu. Olen niin onnellinen että saimme vielä lisäaikaa yhdessä.

My neighbor, the dog owner Päivi, took up knitting again (I guess I have something to do with it). First she knitted a lace scarf from the Finnwool yarn she bought from a local farmer a year ago. Then she knitted a striped scarf from yarn that I gave her after seeing her love a scarf in a catalog. The scarf wasn’t for sale. Then she decided she didn’t like the first scarf and put her creative mind at work. Being a painter, she soon found a style that fits her well. She took the scarf, wrapped it around her shoulders and planned where to pick up stitches to make it a sweater. She picked up stitches for the back, knitted the back to waist level in ribbing. Then she sewed the back sides to the scarf ends (she had unravelled from both ends), picked up the sleeve stitches and knitted the sleeves. After that, she had a waist length sweater and one big skein of yarn left. She showed it to me and asked if she should make a ruffle at the bottom. We agreed that it’s easy to frog if it isn’t good. So she took a circular needle and started to knit downwards from the waist. There was enough yarn to turn the sweater into a dress.

She finished it off by crocheting a line of seashell pattern around the neck edge, loosely, because she didn’t want a snug neckline.

I love having these creative people around me. There’s more of them downstairs. Today they built a teepee and invited some friends to celebrate fall. Picture below.

Min granne, hundägaren Päivi, började sticka igen (jag tror mej ha inflytande här). Först stickade hon en spetshalsduk från finskullgarnet vi köpte hos Maria Sjöberg på Holma i fjol. Sen stickade hon en randig sjal av garn som jag gav henne efter att hon sett en rekvisitahalsduk i en katalog. Sen tyckte hon inte om den första sjalen, utan satte igång sin kreativa förmåga. Konstnären (målaren) hittade snart stilen som passar henne. Hon tog scarfen, lindade den runt sej och planerade var maskor skulle plockas upp för att få en tröja. Hon plockade upp ryggmaskorna och stickade resårstickning till midjan. Sen sydde hon sidsömmarna. Hon hade repat upp båda ändorna av halsduken. Hon stickade ärmarna uppifrån och ned. Nu hade hon en tröja i midjelängd. En stor härva fanns kvar och hon frågade mej om hon skulle sticka en rynkad nedredel. Vi kom till att det ju är lätt att sprätta upp om det går fel. Då tog hon en rundsticka och plockade upp maskor i nederkanten och började sticka nedåt tills garnet tog slut. Det blev en klänning!

Hon virkade ännu en rad snäckor runt halsöppningen, löst, då hon inte ville ha en tillsnörd halskant.

Jag gillar starkt att ha så kreativa människor runt mej. Det finns mer i nedre våningen. Idag byggde de ett indiantält och bjöd in vänner för att fira hösten.

Naapurini, koiranomistaja Päivi, aloitti neulomisen uudelleen (uskoisin että olen vaikuttanut asiaan). Ensin hän neuloi pitsisen kaulaliinan suomenlampaan villalangasta jonka ostimme viime kesänä Maria Sjöbergiltä Holman saaresta. Sen jälkeen hän innostui eräässä luettelossa näkemästään raitahuivista joka oli kuvausrekvisiittaa, johon annoin hänelle langat. Sitten hän päätti ettei pidä ensimmäisestä huivista ja purki siitä päät, kietoi sen ympärilleen ja käynnisti luovan mielensä (hän on taidemaalari).

Hän poimi selän silmukat ja neuloi resoria vyötärölle. Sen jälkeen hän ompeli huivin päät takakappaleen sivuihin, poimi hihojen silmukat ja neuloi hihat. Kaula-aukon reunaan hän virkkasi simpukkarivin löysästi, koska hän ei halunnut tiukkaa kaula-aukkoa. Nyt oli pusero vyötärömitassa ja istui tosi hyvin. Hän tuli näyttämään sitä ja sanoi lankaa olevan vielä vyyhdin verran, että voisiko helmaan tehdä rypytyksen. Tulimme siihen tulokseen, että jos menee pieleen niin se on helppo purkaa. Tänään mekko oli sitten valmis ja lanka loppu.

Minusta on ihanaa kun ympärilläni on luovia ihmisiä. Alakerrassa heitä on lisää. Tänään he rakensivat tiipiin ja viettivät siinä iltaa ystävien seurassa.