Yay! The dog I’ve known since it was a wee one is going to be mine! It’s the famous Huskweiler, or Rotsky, now 18 months old. We came to an agreement with Päivi, the dog owner, some time ago.
We started to get to know each other on a more private level. First we took very short walks without a leash, but with cat food in my pocket. Namu (Candy) is very quick to learn, so after three learning walks she knew how to come to me quickly when I called her. After that, we’ve taken walks every evening, learning new things together. I’m no experienced dog trainer, so I’ve ordered and loaned books and surfed the Internet for information, and also called my daughter.
Now Namu’s quit pulling me. I thought learning away from that would take much longer. Tonight was the sixth walk and no pulling at all! So far her dad’s taught her that a proper sled dog PULLS! – She stops and asks for action. She enjoys me teaching her new things and her learning and getting goodies and encouragement. She is mostly like a Rottweiler, looks very much like one (check out the pictures) and her temperament is a Rottweiler’s. The only difference is that she seems a little small for a Rottweiler, she has more downy hair in the undercoat, and her paws look like a husky’s paws. She loves to learn, is very gentle, affectionate and friendly. She requires a lot of action together, more of the intellectual kind.
I’m in love. I’ve started buying things for her. Today she visited my home for the first time. The only things she was interested in were two cat toys. I will, of course, make arrangements before she can move in with me. She has mostly been outdoors so far.
The first picture, taken by Päivi, shows me with Namu and her dad, the husky, in the background. I took the second picture during our walk.
I’ve also knitted a hat for the little girl downstairs, who turned three during the weekend.
Yes! Hunden jag känt sedan den var liten valp kommer att bli min! Det är den berömda huskweilern eller rotskyn, Namu, som nu är 18 månader. Vi kom överens om saken med hundägaren Päivi för en tid sedan.
Vi började stifta närmare bekantskap på tu man hand genom att först ta korta promenader utan koppel. Jag hade katternas torrfoder i fickan. Namu (godis) är snabblärd, så efter tre promenader kunde hon komma till mej då jag kallade henne. Efter det tog vi kopplet och började göra längre länkar varje kväll och lära oss nya saker tillsammans. Jag är ingen erfaren hundtränare, så jag har beställt och lånat böcker och surfat på nätet för information. Jag har också konsulterat min dotter i ämnet.
Nu har Namu slutat dra i kopplet. Jag trodde att utlärningen av denna obehagliga vana skulle ha tagit mycket längre. Idag gjorde vi vår sjätte promenad och hunden drog inte alls! Hittills har hennes pappa ju lärt att en god draghund ska DRA! – Hon stannar också och ber om program. Hon njuter av att vi lär oss nya saker och hon blir belönad med både godis och vänlig uppmuntran. Hon påminner mest om en rottweiler, är till utseendet mycket lik en (kolla bilderna) och lynnet är en rottweilers. Hon är lite mindre än en rottweilertik, har lite mer bottenull och hennes tassar är huskyns. Hon älskar att lära sej saker, är snäll och rar, vänlig och öm. Hon vill ha mycket gemensamt göra, helst sådant som kräver tankeverksamhet.
Jag är kär. Jag har börjat köpa saker åt henne. Idag var hon första gången på besök hos mej. Det enda hon intresserade sej för var två kattleksaker. Jag kommer förstås att möblera om innan hon flyttar in. Hon har ju hittills mest varit en utehund.
Första bilden togs av Päivi och visar mej och hundarna, pappa husky i bakgrunden. Jag tog den andra bilden då vi var ute på promenad i kväll.
Jag har också stickat en mössa till den lilla tösen i nedre våningen som fyllde tre år under veckoslutet.
**********
Yess! Koira jonka olen tuntenut pennusta asti tulee minulle! Kyseessä on kuuluisa huskweiler eli rotsky, Namu, 18 kuukautta. Sovimme asiasta koiran omistajan, Päivin kanssa jokin aika sitten.
Niinpä aloitimme kahdestaan toisiimme tutustumisen. Ensin teimme tosi lyhyitä kävelyitä ilman talutinta, minulla kissan kuivamuonaa taskussa. Namu oppi nopeasti luoksetulon ja että minulla on nameja. Olemme sen jälkeen tehneet normaaleja kävelylenkkejä yhdessä joka ilta ja oppineet uusia asioita. En ole mikään kokenut koirankouluttaja, joten olen lainannut ja tilannut kirjoja ja surffaillut netissä tietoja etsien. Olen myös konsultoinut tytärtäni.
Nyt Namu on lopettanut vetämisen. Luulin että siihen kuluisi paljon enemmän aikaa. Tänään teimme kuudennen lenkin eikä koira vetänyt enää! Tähän asti isä-husky on opettanut että kunnon rekikoiran kuuluu VETÄÄ! – Koira pysähtyy nyt aina välillä ja tahtoo toimintaa. Hän nauttii uusien asioiden oppimisesta ja namujen ja kehujen saamisesta. Hän muistuttaa eniten rottista, näyttää eniten siltä (katso kuvat) ja luonne on rottiksen. Erona on että hän on hieman matalampi kuin rottisnarttu, aluskarvaa on enemmän ja tassut ovat huskyn. Hän rakastaa oppimista, on hyvin hellä, kiintynyt, uskollinen ja ystävällinen. Hän kaipaa paljon yhteistä toimintaa jossa saa käyttää älyä.
Olen myyty. Olen alkanut hankkia hänelle tavaroita. Tänään hän kävi ensi kerran luonani. Häntä kiinnosti vain kaksi kissanlelua. Tulen tietenkin tekemään järjestelyjä ennenkuin hän muuttaa luokseni. Tähän asti hän on ollut ulkokoira.
Ensimmäisessä kuvassa hän on kanssani, takana isä-husky, kuvan otti Päivi. Otin toisen kuvan tänä iltana kävelyllä.
Olen myös neulonut alakerran kolmevuotiaalle tytölle pipon synttärilahjaksi.
My neighbor, the dog owner Päivi, took up knitting again (I guess I have something to do with it). First she knitted a lace scarf from the Finnwool yarn she bought from 
Naapurini, koiranomistaja Päivi, aloitti neulomisen uudelleen (uskoisin että olen vaikuttanut asiaan). Ensin hän neuloi pitsisen kaulaliinan suomenlampaan villalangasta jonka ostimme viime kesänä 
