ekebodesign blog

This summer has been challenging. After getting myself a new laptop and doing the work that had piled up, I felt completely exhausted and made a 4-day trip to meet my relatives and finally have a mini holiday.

I came home all full of energy. The weather had become hot. I had to take a shower as soon as I arrived home. The older cat, Kauno, soon 15 years old, came to me when I dried myself, as always, but he was in a miserable state: he could only walk for 1-2 meters, then hurt and sat or lied down. I couldn’t take him into my lap as usual, but had to be super gentle to him. I cried. I decided to watch and find out where the problem was. It was afternoon, and I had no idea of any vet who would be available. Our nearest one is kind of rough on cats; apparently she is more used to cows and horses. I didn’t want my dear cat to be put down at once, so hoped for the best. The next day the cat was much better, and the following morning he already let me touch him everywhere. But on that evening, when the younger cat had spent the whole hot day outdoors, Kauno was hurting and crying out loud. I lost my night’s sleep and the next morning, Friday, I set out to find a vet. My closest had a replacement with her hands full of work, but she promised to give me a pain killer if I couldn’t find any help elsewhere. I tried the Turku city vet station, where we had been on Wednesday evening to cure the neighbor’s dog’s snake bite. No luck there, either. But then I found a vet between us and Turku, in the city of Kaarina, that was available. This vet examined the cat thoroughly, and to my surprise the cat didn’t protest at all. Then he had to show how he walked, and that was really bad after all the examination. The whole rear end swayed in an uncontrolled manner, and the vet concluded that the problem is in the spine. The left back leg was also hurting.

The vet gave a corticosteroid injection that should work for 4 weeks, which would give the cat time to cure if possible, or time for us to say goodbye. I bought vitamins and tasty food for the cat and decided to concentrate on him for the next weeks. We also walk outside together. But now the neigbors have brought their two cats here, and today the cats were near a fight.

As I worried about the older cat, it escaped me that the younger had fallen ill. After he had slept indoors all Friday and Saturday, I noticed he was in a sad state too, and started to feed him water by force. He wouldn’t eat or drink and showed symptoms of drying. He still sleeps, but changes place and today he also slept on the stairs, where he could see what’s going on outside the house.

So here I am, taking care of sick cats and also a pause in my knitting and spinning, because of symptoms of Carpal Tunnel Syndrome. I started the Mystery Stole 3 and kept up with the clues until Clue 5, when I had to stop knitting. Now I’m workin on Chart H/Clue 5, very slowly, and haven’t taken a picture since Clue 1.

My neigbors downstairs moved out end of July, and I spun a sock yarn for their two kids, and knitted socks for them. I already published the girlie socks that Antonia received for her 7th birthday, but here I show you the spindle spun yarn and socks that her little brother Elmer got from me. They both also got a small bit of wool, so they could see where the socks came from. I wish them a happy life in their new house that they built.

Sommaren har varit en utmaning. Efter att jag hade skaffat en ny laptop och gjort jobben som låg på hög, kände jag mej totalt slutkörd och reste till mina släktingar i fyra dagar för en sen minisemester.

Jag kom hem full av energi. Vädret hade blivit hett, så jag måste duscha så fort jag kom hem. Min äldre katt Kauno brukar alltid sitta med mej då jag torkar mej efter dusch. Nu var han i ett eländigt skick. Han orkade bara gå en eller två meter och måste sedan sätta eller lägga sej. Ryggen var svank. Jag kunde inte ta honom i famnen som vanligt, utan måste vara extra försiktig. Jag grät. Men sen beslöt jag att följa med och försöka ringa in problemet. Det var eftermiddag, och ingen veterinär tog emot enligt vad jag kände till. Vår närmaste veterinär är rätt hårdhänt med katter, hon är troligtvis mer hemmastadd bland hästar och kossor. Jag ville inte att min kära katt skulle bli dödsdömd på fläcken, så jag beslöt att vänta och hoppas på det bästa. Nästa dag var han mycket bättre, följande morgon likaså (och nu vill han i famnen). Torsdag kväll, då den yngre katten Toope valt att stanna ute hela heta dagen, blev situationen mycket värre. Kauno skrek i högan sky och ville genast bort om jag andades då han satt i min famn. Jag tappade nattsömnen, och genast på fredag morgon satte jag igång med att ringa runt i jakt på veterinär. Min närmaste hade en vänlig vikarie som hade hela dagen bokad, men som lovade ge mej värkmedel om jag inte hittade hjälp någon annanstans. Hund- och kattveterinären i Åbo, där vi var med grannens ormbitna hund på onsdagskvällen, hade också fullt upp. Men sedan hittade jag en veterinärstation i S:t Karins, som ligger mitt emellan oss och Åbo, där de genast kunde ta emot. Denna kvinnliga veterinär gjorde en noggrann undersökning utan att ett knyst hördes från katten. Sedan skulle han visa hur han gick. Efter allt vridande gick han uselt, hela bakändan vinglade redlöst av och an på varje steg, och ryggen var svank värre. Problemet tycks ligga mitt i ryggraden, men också det vänstra bakbenet är dåligt.

Sedan fick han en kortisoninjektion, och den tycktes ta omedelbart. 10 minuter senare suckade katten och slappnade av. Nu har den fyra veckor tid att antingen bli bättre eller värre. Vi får hoppas på det bästa, men vi fick också tid att ta farväl om det behövs. Katten har fått nya vitaminer och godismat för att den ska få det så bra som möjligt. Jag tänker koncentrera mej på den de närmaste veckorna. Vi går ute i sele om ingen annan finns där. Grannen hämtade sina två katter hit nu och idag var det redan nära slagsmål.

Medan jag oroade mej för den äldre katten, märkte jag inte att den yngre också hade blivit sjuk. Efter att han hade sovit inne fredag och lördag, började jag undra varför han varken vill ut eller äta och dricka. Han visade symtom på torka. Jag har tvångsmatat vatten åt honom, och nu byter han i alla fall sovplats. Idag sov han i trappan och kunde titta ut på gården.

Här är jag alltså nu, tar hand om två sjuka gamla katter och tar en paus i handarbetet också, då mina nerver tycks ha kommit i kläm igen (Canalis Carpis). Jag började sticka på Mystery Stole 3 och hölls med i cluerna tills Clue5, då jag måste sluta sticka och spinna. Nu jobbar jag med Clue5/diagram H, mycket långsamt, och har inte fotograferat sedan Clue 1.

Mina grannar i nedre våningen flyttade ut i slutet av juli, och jag spann sockgarn på slända till deras barn och stickade sedan sockor. Jag har redan visat flicksockorna som Antonia fick på sin 7-årsdag, men nu visar jag Elmers sockgarn och sockor. Elmer är Antonias lillebror. De fick också var sin ulltuss, så att de kunde se varifrån jag hade gått till sockorna. Jag önskar dem ett riktigt bra liv i sin nya villa som familjen nyss byggt klar.

Tämä kesä on ollut vaikea (vihaan sanaa “haasteellinen”, koska sillä vain yritetään väistellä sanoja “vaikea” tai “ongelmallinen”, kosmetiikkaa kaikki tyynni!). Saatuani uuden läppärin ja tehtyäni kaikki kertyneet työt, olin aivan puhki ja loman tarpeessa, joten lähdin sukuloimaan ja viettämään myöhästynyttä minilomaa.

Palasin kotiin tarmoa täynnä. Sää oli muuttunut helteiseksi, joten heti kotiuduttuani halusin suihkuun. Vanhempi kissani Kauno, 15 v., tulee aina odottamaan syliin pääsyä kuivatusvaiheessa. Mutta missä kunnossa: Hyvin kivulloisena, jaksoi kävellä metrin pari, piti istua tai asettua makuulle. Selkä pahasti notkolla! En voinut ottaa häntä syliin tavalliseen tapaan, vaan minun piti olla erittäin varovainen. Minulta pääsi itku! Suurin pelkoni on jo jonkin aikaa ollut että Kaunolle tapahtuu jotain ja joudun luopumaan hänestä. Päätin seurata hänen vointiaan ja yrittää selvittää mistä on kyse. Oli iltapäivä enkä tiennyt eläinlääkäriä joka ottaisi vastaan. Lähin eläinlääkärimme on melko ronskiotteinen kissoja kohtaan, ilmeisesti hän on kotonaan hevosten ja lehmien seurassa. En halunnut kissalleni heti kuolemantuomiota. Seuraavana päivänä kissa voi huomattavasti paremmin mutta oli vielä arka. Torstaiaamuna häneen sai jo koskea kaikkialle. Torstaina toinen kissani jäi ulos koko hellepäiväksi ja palasi vasta illalla. Illalla Kauno oli hyvin kivulloinen, hän huusi jos hengitin hänen ollessaan sylissäni, ja pyrki äkkiä pois. Menetin yöunet, ja heti seuraavana aamuna aloin etsiä eläinlääkäriä. Vakioeläinlääkärilläni olikin sijainen, jolla oli kädet täynnä töitä, mutta hän lupasi kuitenkin antaa minulle särkylääkettä ellen löydä apua muualta. Seuraava yritys oli Turun pieneläinklinikka, jossa olimme olleet naapurin koiran kanssa keskiviikkona kyyn puremaa hoitamassa. Täyttä sielläkin. Onneksi Kaarinassa oli tilaa ja pääsimme sinne heti. Eläinlääkäritär tutki Kaunon perusteellisesti, väänsi ja veivasi. Kissa ei inahtanutkaan eikä ilmaissut hermostumista. Hän saikin kiitosta eläinlääkäriltä, hyvin hoidettu ja sympaattinen katti! Ikäisekseen muuten erittäin hyvässä kunnossa, mutta vika näytti olevan selkärangassa ja hermoperäinen. Lisäksi vasen lonkka oli kipeä.

Kauno sai kortisoniruiskeen, jonka pitäisi poistaa kivut neljäksi viikoksi. 10 minuutin kuluttua kissa huokaisi syvään ja rentoutui. Saimme neljä viikkoa aikaa parantaa tai hyvästellä hänet. Hankin vitamiineja ja herkkuruokia ja päätin keskittyä häneen seuraavina viikkoina. Kävelemme nyt ulkona valjaissa kun ei ole muita. Tosin uudet naapurit toivat juuri kaksi kissaa tänne, ja tappelu oli heti lähellä.

Kun hätäilin vanhemman kissan takia, minulta jäi huomaamatta että nuorempikin sairastui (ne oli tarkoitus rokottaa tällä viikolla). Kissan nukuttua sisällä kaksi päivää, huomasin sen olevan heikossa kunnossa, kuivunut, syömätön ja juomaton. Aloin juottaa vettä lääkeruiskulla. Hän nukkuu vieläkin, hänellä on kuumetta, mutta tänään hän nukkui jo portaissa ja katseli elämän menoa ikkunasta.

Tässä siis olen, hoitamassa kahta vanhaa sairasta kissaa ja pitämässä taukoa käsitöistä hermopinteen takia. Aloitin Mystery Stole 3:n muiden mukana ja pysyin mukana nelosvihjeeseen asti. Viitosvihjettä en voinut matkan takia tulostaa ajallaan. Nyt neulon viitosvihjeen kaaviota H hitaaseen tahtiin, neulonta keskeytyy aina kun Kauno tahtoo syliin. En ole kuvannut mysteeriä vihjeen 1 jälkeen.

Alakerran naapurit muuttivat pois heinäkuun loppupuolella. Kehräsin värttinällä lankaa heidän kahden lapsensa sukiksi ja neuloin sukat. Olen jo näyttänyt tytön sukat, jotka Antonia sai 7-vuotis syntymäpäiväksi. Nyt näytän mitä pikkuveli Elmer sai minulta. Kumpikin sai myös pikku nyssäkän villaa jotta he näkisivät mistä sukat tulivat (olin kyllä kehrännyt pihalla ja näyttänyt heille). Toivotan heille hyvää jatkoa perheen uudessa omakotitalossa.