Xmas years ago, jul för länge sen, takavuosien joulu
I was nearly 14 years, and already a knitting freak. One day I saw a Dale knitting pattern in a Swedish magazine, using Falk or Heilo on 3 mm needles, in at least three colors, I’m not sure. The main color was rust, and two other colors were anthracite and natural white, if I remember correctly. One kilogram of lovely wool yarn. Up to that I had only used acrylic yarns in smaller amounts. This was circular knitting with steeks. I wasn’t educated to be afraid of steeks, only totally in love with the pattern!
I set out to beg for the yarn for Xmas. My mum said no outright, but I managed to twist my dad around my little finger : ) The Heilo yarn was in one of the packets, and my mum said I will never finish it.
I locked myself in my room (again!) and knitted from morning till evening. Every now and then my dad would knock on the door to get me out for a walk or a meal. It took me five (5) days to complete the Norwegian sweater. The only time I took it out from my room was a trip to my parents’ Singer sewing machine for the steeks. They were actually no steeks but only slashes in the tube.
To everyone’s amazement, I proudly walked out of my room 5 days later to show off the sweater that no one expected me to finish very soon!
Jag var nästan 14 år gammal, och redan stickgalen. En dag såg jag ett Dalemönster i Allers, för Falk eller Heilo på 3 mm stickor, i minst tre färger, jag minns inte så noga. Bottenfärgen var rost, och de andra färgerna kol och naturvitt, tror jag. Ett kilogram underbart ullgarn. Dittills hade jag bara använt mindre mängder akrylgarn. Detta var rundstickning med klippta sprund för ärmarna. Jag hade inte blivit upplyst om att jag borde vara rädd för att klippa i stickat, jag var bara totalt förälskad i mönstret!
Så var det dags att tigga och be om garnet till julklapp. Mamma sa direkt nej, men jag lyckades sno pappa runt mitt lillfinger : ) Garnet fanns i ett paket, och mamma sa att jag aldrig kommer att ro iland med det.
Jag låste (igen) in mej på mitt rum och stickade från morgon till kväll. Allt emellanåt knackade min pappa på dörren för att locka ut mej på promenad eller för att äta. Det tog mej fem (5) dar att få den norska tröjan klar. Den enda gången jag tog den utanför mitt rum var för en avstickare till mina föräldrars gamla trampsinger för sprunden. De var inga riktiga steeks utan bara klipp i det raka röret.
Till allas förvåning tågade jag fem dagar senare ut ut mitt rum iklädd det som ingen trodde jag skulle få färdigt inom en snar framtid!
Olin melkein 14-vuotias, ja jo täysin hurahtanut neuleisiin. Eräänä päivänä näin Dalen norjalaispaidan ohjeen vanhempieni Allers-lehdessä. Malli oli neulottu Falkista tai Heilosta 3 mm puikoilla vähintään kolmella värillä, en muista varmasti. Pääväri oli ruoste, ja muita värejä ainakin hiilenharmaa ja luonnonvalkoinen. Kokonainen kilo ihanaa villalankaa. Siihen asti olin käyttänyt pienempiä määriä akryylilankaa. Tämä oli pyöröneule jossa oli leikattu aukot hihoja varten. Kukaan ei ollut kertonut että sellaista pitäisi pelätä, olin vain täysin rakastunut malliin!
Oli aika kerjätä langat joululahjaksi. Äiti sanoi heti ei, mutta isän sain kieputettua pikkurillin ympäri : ) Lanka oli paketissa, ja äiti sanoi että tuota en tule saamaan ikinä valmiiksi.
Lukitsin itseni (taas) huoneeseeni ja neuloin aamusta iltaan. Aina välillä isä kävi koputtamassa oveen saadakseen minut houkuteltua kävelylle tai syömään. Minä käytin viisi (5) päivää norjalaispaidan tekemiseen. Yhden ainoan kerran vein sen huoneeni ulkopuolelle, vanhempieni polkusingerin luo aukkojen reunavahvistuksien ompelemista varten. Aukot siis tehtiin suoraan putkeen, ei varsinaisiin “steekeihin”.
Kaikkien hämmästykseksi kävelin ylpeänä ulos huoneestani viisi päivää myöhemmin näyttämään sitä villapaitaa jota kukaan ei odottanut minun saavan valmiiksi kovinkaan pian.
